Taas on aikaa kulunut hirmuisesti edellisestä jutusta, mutta ei se mitään tässä tulee viime kuukausien kuulumiset.

Viimeaikaisista tapahtumista suurin, pahin ja kurjin on se, että huhtikuun 29 päivänä mun paras, uskollisin ja iloisin kaveri Saku kuoli. Saku taisteli viimeiset päivät sairautta vastaan urhokkaasti, mutta niin vain kävi että autoimmuunisairaus vei voiton ja Sakun taival päättyi. Ja vaikka on jo mennyt monta kuukautta, niin vielä Saku on mielessä aivan joka päivä ja tässä samalla kun kirjoittelen, katselen Sakun uurnaa tuossa hyllyn päällä. Saku oli aivan paras! Tuskin toista näin viisasta ja aina iloista koiraa löytyy. Kova paikka se oli Teuvollekkin, monta viikkoa Teuvo haisteli Sakun nukkumapaikkoja ja etsi Sakua. Nyt meidän on vaan pakko jatkaa elämää ilman tuota iloista ja "velperiä" hännänheiluttajaa.

Toinen huono uutinen on se, että tämä kesä meni aivan "ketuilleen", kun keväällä ostamani skootteri osoittautui aivan romuksi. No, myyjä kyllä korjaili sitä, tai oli ainakin korjaavinaan, mutta aina uusia vikoja löytyi. Viimeinen "pisara" oli kun skode hajosi Keuruulle. Onneksi oli autopalveluvakuutus, joka korvasi skootterin tuonnin takaisin Jyväskylään. Korjaus olisi pitänyt mennä myyjän "piikkiin", mutta yllätys yllätys, myyjä tekikin konkurssin ja näin skoden korjaus kustannukset kapsahti meikäläiselle. Skootterin vika on niin paha, että tämä ajokausi on sitten ohi ja nyt mietitään mitä tehdään...

Meikäläisen terveys on ennallaan. Eli sairaslomalla sitkeesti ja sairaseläke taistelu Kelan kanssa on aloitettu. Sairaslomaa on määrätyyt nyt ens tammikuun loppuun ja sen jälkeen ei ole mitään tietoa.... Mutta sen tiedän, että selkä ei tule enään koskaan paranemaan niin hyväksi, että olisin työkykyinen, päätti sitten Kela mitä haluaakaan.

Että tällaista on viime kuukaudet... eli aurinko ei paista ainakaan tähän risukasaan...