Eletään heinäkuun alkupäiviä, viime kirjoittelusta ei ole mennyt kuin vaivaiset pari kuukautta, heh...

Niin siinä kävi, että myin skootterin ja myin vieläpä moposkootterinkin. En todellakaan siksi että olisin lopettelemassa tätä mahtavan hienoa harrastusta, vaan viime viikonloppuna kävin ostamassa Ylöjärveltä uudemman skoban. Se on 125-kuutioinen, eli saman kokoinen kuin tuo edellinen, mutta uudempi ja paljon vähemmän ajettu, voisi sanoa että vasta sisäänajettu. Viime viikonlopun aikana tulikin sitten ajeltua oikein urakalla, pikkuisen päälle 500 km, ja mahottoman mukavaa on ollut, vaikka pyörä onkin hieman pienempi kokoinen kuin edellinen. Mutta matkavauhti tuolla on noin 80 km/h, eli ihan meikäläiselle riittävä. Ilokseni sain huomata että Anjakin inostui skootteroinnista, nyt alku viikkon on skoba ollutkin Anjan käytössä. Ehkäpä sitten ensi kesänä saadaan hankittua pikkuisen isompi kuutioinen ja Anja saa tuon minun vanhan, heh... Mutta keleistä kyllä huomaa heti, että nyt meikäläisellä on ratsu taas käytössä, kun helteet hellittivät välittömästi ja alkoi vesisateet... Kaverit on sanonu, että hävitä tuo prätkä, että saadaan taas lämpösemmät kelit. Mut enpähän hävitä, sateella ajelu on myös hirmu mukavaa ja varsinkin kun on kunnon sadevarusteet. Mutta mikä kaikkein parasta, mun selkä on kestänyt ajelut ihmeen hyvin. Nyt pääsee taas liikkeelle, ettei tarvitse kotona nyhjätä. No, onneksi on vielä elokuun puoleenväliin tuo työkokeilu... ja sen jälkeen onkin tyhää, tyhjää, tyhjää.... Tarttis tehrä jotaki...

Toukokuun puolivälissä alkanut työkokeilu on ollut tosi hyvä juttu. Mieli on ollut paljon virkeempi kun on saanut edes jonkinlaista säännönmukaista elämää. Johan sitä tuli melkein 3 vuotta istuttua kotona. Kyllä siinä ajassa jo seinät alkaa ahistamaan. Mutta valitettavasti tuo työkokeilu on kyllä osoittanut, että ei tuosta meikäläisen selästä enään ole työhommiin. Kyllä työpäivän jälkeen on kipulääkkeet maistunut, vaikka mun työpäivä onkin vain 4 tuntia... Jo työpaikalle pääsy on tuskien taival, kun joutuu parkkipaikalta kävelemään noin 100 metriä toimipisteelle. No ystävämme KELA päätti tässä taannoin, että mun selkä on aivan terve ja olen täysin työkuntoinen linja-autonkuljettaja, siitä huolimatta, että lääkärini otti linja-autokortin pois, koska selkä ei tule kestämään ajohommia... Mutta näin kelan lääkärit osoittivat, että ovat mahottoman päteviä lääkäreitä, kun ilman näkemättä pystyvät tällaista päättämään. Ja ei siinä auttanut kahden huippu selkäkirurgin lausunnotkaan. No, tää ont tätä....

No, taas meni valittamisen puolelle, pöh! Kitisijät menkööt pohjois-koreaan, Tamia lainatakseni.